Odottaako Taikakin Iggyä kotiin?
Yhdessä yössä muuttui tosi syksyinen ilma tosi talviseksi. Se on sekä hyvä että huono asia. Huono se on siksi, että minä en pahemmin pidä talvesta. Silloin on kylmää, pimeää, ja kaikki jotenkin paljon vaikeampaa. Nyt vielä senkin takia että minulla on niin iso maha, ettei minulle oikein mahdu mikään takki kohta päälle. Monesti olen miettinyt kuinka outoa se on etten voi sietää kylmää ja pimeää. Olen kuitenkin syntynyt lapissa, ainakin ihan rajalla. Luulisi että jos syntyy suomen lappiin, niin omaisi luontaisen sietokyvyn kylmään, ja ehkä pimeäänkin. Minun olisi ehkä kuulunut syntyä espanjaan...
Myös kaikki hautajaiset missä muistan elämäni aikana olleeni, ovat ottaneet paikkansa talvella. Ja nyt kun jouduimme luopumaan Iggystä, tuli jälleen talvi. Onka se sattumaa, vai eikö kesää vain haluta tahrata ikävillä asioilla?
Onneksi sen myötä kun tuo lapsi on kasvanut, on myös kasvanut sietokyky. Se kun on vaan pakko aina välillä ulkoilla siellä kylmässä. Toisekseen lapsihan nauttii vallan suunnattomasti lumesta ja pulkkailusta, ja miksi se ei saisi minuakin paremmalle tuulelle. Toivotaan että mieskin alkaisi pikkuhiljaa oppia siihen, ettei talvi tapa. Jos ei tämän vanhemman muksun myötä niin ehkä tulevan, ihan omansa, jonka kasvua on taas aivan eri asia seurata.
Hyvä asia tämä talvi on tietysti siksi, että on helpottava huomata että ilmastonmuutos ei ole vielä aivan niellyt meitä! Kun lumi tuli maahan, se toi valoa ulos, ja yös mieleen kun ei tarvitse ihan jatkuvasti potea hirveää oloa ja huolta maailman tilasta. Jospa me vielä saataisiin asiat kääntymään parempaan suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti