sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Mau.

Tässä on Mau.
 Mau tykkää meistä tosi paljon.
Taika ei tykkää Mausta.
Näin siis tuli meille Kissa Mau.

Löytöeläinkodissa oli tosi monta kissaa. Niistä suurin osa oli tyttöjä, ja pojat olivat suuuuria ilkeän näköisiä kolleja. Mau piti itsestään tosi mukavasti meteliä, ja siksi paikan pitäjä sitä kovin innokkaasti meille esittelikin. Mau puskee syöksymällä, halii kynsillä ja pussaa hampaiden kera. Kun muutkin ehdokkaat oli katsastettu, todettiin että Mau otetaan. Sitä oli monet käyneet katsomaasa, ja vaikka se niin milellään olisi lähtenyt kaikkien matkaan, se aina jäi taloon. Nyt sille avattiin ovi, niin se hyppäsi syliin ja käveli kuljetuskoppaan aivan omatoimisesti. Koko matkan kotiin se piti hirveää meteliä. Siitä tuli matkalla Mau.

Kotona se oitis otti tilan haltuun lähinnä vaatimalla jakamatonta huomiota. Taika ei Mausta tykännyt, vaan painui keinutuolin alle murisemaan. Siellä se on edelleen. Mau sen sijaan nauttii uudesta perheestään nukkumalla jokaisen sylissä vuorotellen. Ehkä Taikakin leppyy pian.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti Taika leppyy! Meillä Napsu on myös löytökissa, mutta se tullessaan sai olla yksin pari vuotta ennen kuin Anni tuli järisyttämään perheen arkea :) Anni on Cornish Rex, tosin vähän kummallisen näköinen sellainen, sillä sen emo on Jenkkilästä (varmaan oikein tyypillinen jenkkiblondi, ainakin tyttäreen siirtyneistä geeneistä päätellen ;) ) ja isä puolestaan suomalainen. Annissa siis yhdistyy kotimainen kiharakarvaisuus ja Jenkkien kauneusihanteen mukainen lyhyen lyhyt karva :) Anni muuten pitää myös autossa meteliä, mutta rauhoittuu sitten jos pääsee repsikan syliin istumaan ja katselemaan maisemia ;)