Kehäkukka avautui viimein! Tämä minusta niin kauniin värinen kukka, että se oli pakko saada uuteen kasvimaahan. Lisäksi, jos suinkin jaksaisi toimia, siitä on myös hyötyä --> wikikko, ystävämme.
Rucola on hitusen päässyt villiintymään...
Sokerihernettä on tullut valtavasti! Joka päivä voi huoletta käydä napostelemassa. Jos ei käy, saa kerätä iltapalaksi isonkin kasan.
Punaisia viinimarjojakin meillä on vaikka kuinka monta puskaa, pakko niitä on alkaa syömään.
Mustia taas on pari kitukasvuista oksaa, joten ne saa vaan syödä pois.
Pienenä äiti antoi sokerikupin, ja punaiset syötiin näin suoraan puskasta. Nyt se on harvinainen herkku nimim.. hampaat hajoo.
Tässä on pkko ottaa sellainen päivitysrumba. On aika tyhjentää koneelta kertyneitä kuvia arkistoon, mutta joitain olisi kiva katsella aina välillä. Laitan ne siis blogisaasteeksi.
Kuvia tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti